– Vaikka teologisesti näkisimme eri lailla, toivon, että olisimme valmiita kuuntelemaan toisiamme, sanoo 80 vuotta täyttävä Kansanlähetyksen entinen pääsihteeri ja Missionsprovinsenin piispan tehtävistä eläkkeelle jäänyt teologian tohtori Matti Väisänen. Hän toivoo, etteivät uskovat tuomitsisi eivätkä hylkäisi toisiaan vaan kunnioittaisivat toisiaan eri näkemyksistä huolimatta.
Matti Väisänen täyttää 80 vuotta maanantaina 24. päivä helmikuuta.
Pappisviran Suomen kirkossa menettänyt Väisänen on ollut lähes aina piikki lihassa Suomen kirkon johdolle. Hän on herättänyt ristiriitaisia tuntemuksia myös uskovan kansan keskuudessa. Toisaalta Väisänen tunnetaan rakentavista ja syvälle luotaavista Raamatun opetuksista, toisaalta hän aiheuttaa hämmennystä kastekirjoillaan, joiden näkemyksiin varsinkaan kaikki viidennen liikkeen tahot eivät ole voineet yhtyä.
Väisänen ensimmäinen papinpaikka oli Heinolassa. Hän joutui herätyksen keskelle ja tempautui siihen itsekin mukaan. Pappisvihkimyksen jälkeen Väisänen sai virkamääräyksen Imatralle, jossa hän ajautui kirkkoherran kanssa erimielisyyteen raamattukysymyksessä. Nuori pappi kutsuttiin tuomiokapituliin keskustelemaan piispa Osmo Alajan kanssa syntyneestä tilanteesta.
– Oletin, että se on normaalia keskustelua, mutta se oli pelkkä teilaaminen. Piispa vain ilmoitti, että pastorin kilvoitus on niin ala-arvoista, ettei kirkko voi antaa työtä. Hän kehotti menemään jonkin yhdistyksen palvelukseen tai kokonaan muihin hommiin.
Väisäsestä tuli vuonna 1967 perustetun Kansanlähetyksen ensimmäinen johtaja. Alussa hän oli kotimaisen työn sihteeri ja oto pääsihteeri, kunnes hänet valittiin varsinaiseksi pääsihteeriksi vuonna 1971. Tässä tehtävässä hän oli vuoden 1995 loppuun asti. Missionsprovinsenin piispaksi hänet vihittiin vuonna 2010.
Korkeakirkollisuus -matalakirkollisuus
Olit uuspietistisen järjestön johtajana pitkään. Eläkkeelle jäätyäsi siirryit maallikkoliikkeen johtajasta korkeakirkollisen, virkaa korostavan Luther-säätiön johtajaksi. Se on aiheuttanut hämmennystä monissa Kansanlähetyksen ystävissä. Oletko jättänyt opettamasi maallikkonäyn?
– Raamatussa on sekä yleinen pappeus että virka. Kirkko tarvitsee molemmat. Maallikot tekevät Lähetyshiippakunnan seurakunnissa kaiken muun paitsi jumalanpalvelusten saarnan, liturgian ja ehtoollisen toimittamisen. – Että se siitä Lähetyshiippakunnan ja Luther-säätiön korkeakirkollisuudesta ja maallikkonäyn hylkäämisestä, Väisänen huomauttaa.
Entä pappien komeat messukasukat? Eivätkö ne lisää korkeakirkollista vaikutelmaa?
Väisäsen mukaan ne kuuluvat ehdonvallan asioiden piiriin eikä niissä ole mitään pahaa.
– Kirkollinen vaatetus on evankeliumia silmien kautta, hän toteaa.
Lue koko haastattelu tämän viikon Uusi Tie -lehdestä (8/2014)
